Tässä blogissa pääset seuraamaan Raita-tollerin kasvua pennusta isoksi koiraksi ja toivon mukaan myös harrastuskoiraksi.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Treffailua Velmun kanssa ja eka verijälkikokemus

Viime viikonloppuna Raita pääsi kahteen otteeseen treffailemaan Velmua (Jerriman Fire Fighter), joka on kesäkuussa syntynyt karkeakarvainen mäyrispoika. Ensimmäiset treffit oli metsässä ja pennuilla oli hurjan hauskaa kun ne tunnin verran painivat ja jahtasivat toisiaan. Toisella kertaa Raita kävikin sitten Velmun perheen luona kylässä ja pennut painivat niin sisällä kuin ulkonakin :-) Samalla Raita pääsi kosketuksiin myös perheen 3-vuotiaan pojan kanssa ja Raita osasi terävistä naskalihampaistaan huolimatta olla ihan nätisti. :)

Eilisen päivän vietin itse Messukeskuksen näyttelyssä tollereita katsellen ja shoppaillen. Mukaan tarttuikin kaikenmoista; herkkuja Raidalle, heijastimet Raidalle, SKL:n kansio Raidan papereille, Kong-lelu, pehmolelu (jossa kesti täytteet sisällä Raidan käsittelyssä n. 10 min), nahkahihna yms. Veteraanien voitto tuli Raidan sukuun, kun Raidan isän isän emä Thasha voitti veteraanitittelin ja oli ROP-veteraani.

Tänään kävin ostamassa kaupasta verta, tarkoituksena tehdä Raidalle eka verijälki. Teinkin lopulta kaksi lyhyttä, n. 20-30 metrin jälkeä, höystettynä aika runsaalla verimäärällä ja kaadoksi laitoin verisienen. Maasto oli tavallista, aika harvaa kangasmaastoa ja satoi kevyesti vähän lunta. Raita ihastui ekalla jäljellä alkumakaukseen niin paljon (nuoleskeli sitä) että sain vähän houkutella sitä eteenpäin. Nopeasti se äkkäsi että se ihana maku jatkuukin eteenpäin ja nuuskutteli innokkaasti maavainuisesti eteenpäin. Ensimmäinen jälki meni lyhyessä narussa ja eteenpäin kannustaen, sillä Raidan mielestä veren maku oli jotain todella vastustamatonta ja välillä se pysähteli nuoleskelemaan maata. Kaadolla oleva verisieni oli sen mielestä ihana ja se jäi sitä nuolemaan. Lisäpalkaksi Raita sai pihvitikkua :)

Koska tämä oli niin positiivinen kokemus, vein Raidan autoon ja tein sillä välin uuden jäljen tien toiselle puolen. Alkumakaus oli taas ihana ja siitä ohjatusti matkaan. Loppujäljestä annoin Raidalle jo vähän enemmän työskentelytilaa, kun se näytti porskuttavan varman tuntuisesti maavainulla. Kaadolla oli jälleen verisieni ja sitä Raita jäi taas nuolemaan ja sai pihvitikkua lisäpalkaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti