Kuulumisia

Viime päivityksen jälkeen onkin taas ehtinyt tapahtua.

Kävimme kaksi viikkoa tolleri-MEJÄ:n jälkeen vielä yhdessä MEJÄ-kokeessa joka oli lähes kotinurkilla, kun ajomatkaa Onkamaalle on meiltä vain n. 20 min. Raita teki kelpo työtä todella riistarikkaassa maastossa, mutta valitettavasti sortui kuitenkin riistapolkuun n. 40 m. ennen kaatoa - ja siitä hukka. Koira takaisin jäljelle ja liina kerkesi juuri suoristua, kun Raita pysähtyikin jo kaadolle. Tuloksena AVO2 ja 35 pistettä. No, tehdään vielä parit jäljet ennen lumen tuloa meidän erittäin riistarikkaisiin maastoihin..

Noutojuttuja ollaan treenailtu aika ahkeraan. Suurena apuna meille on ollut Kuparikarin kennelin omistaja Heidi, jolla on paljon kokemusta ja häneltä olenkin saanut runsaasti Raitalle sopivia vinkkejä. Suurin haaste tuntuu tällä haavaa olevan Raitan vilkkaus ja häiriön sieto, joihin olemme saaneet hyviä harjoitteluvinkkejä. Malttia ollaan myös rakennettu ja tehty metsässä paljon tottelevaisuusharjoituksia. Raitan suuria odotuksia työskentelemään pääsemisestä ollaan kitketty tekemällä sille pientä "jäynää". Olen mm. täyttänyt hakuruudun sen nähden, ottanut Raitan oletetun lähetyspaikan hollille, mutta yllättänytkin koiran vaan ottamalla sen kanssa seuraamista ja luoksetuloja. Tämän jälkeen koira kiinni ja pois, ja itse olen hakenut damit sitten pois metsästä.

Viikko sitten perjantaina huomasin että Raita on aloittanut juoksunsa. Samalla viikolla vielä Papu oli meillä hoidossa, muttei muuta kuin ehkä hieman perusteellisemmin haisteli Raitaa. Raita odottelee jo innolla että pääsee metsään kavereiden kanssa juoksemaan ja treenaamaan.

MEJÄ AVO1

Joskus keväällä heräsi ajatus, että jos treenit sujuvat hyvin, voisin ilmoittaa Raitan tollereiden MEJÄ-mestaruuskokeeseen Virroille. Nuoresta iästään huolimatta Raita on esittänyt ihan vakuuttavia otteita ja tarvittiin siihen varmasti ripaus hulluuttakin, että nuoren koiran kanssa läksin noinkin kauas kotoa kokeeseen. Lähtökohdathan olivat sellaiset, että Raita on mennyt ainoastaan minun tekemiä jälkiä, eikä jälkitreeneissä ole koskaan ollut vieraita ihmisiä mukana. Hieman siis pieniä jännityselementtejä mukana. Mutta harjoituksissa olin todennut että nenä toimii...

Majoituimme Virroilla Marttisen hirsihuvilaan ja siellä meillä oli seurana Raitan Josi-eno omistajiensa Elli-Marin ja Hanskin kanssa. Kiitos mainiosta seurasta! Koirat tulivat hyvin juttuun keskenään.

Saavuimme paikalle pe iltana ja heti lauantaina aamusta oli jälkitalkoiden aika. Alunperin oli suunnitelmissa että olisimme tehneet Päivin kanssa yhden jäljen, mutta sitten loppujen lopuksi tein kaksi AVO-jälkeä ja opastin ensikertalaista jäljentekijää lajin saloihin. Jäljet saatiin sujuvasti metsään ja toivottavasti ensikertalaiselle jäi jotain mieleen mun höpinöistä :-D

Sunnuntaina koeaamu valkeni aurinkoisena. Pientä jännityksen poikasta tuntui vatsanpohjassa kun ylituomarin puhuttelua kuunteli. Minulla on aina ollut "viimeisen jäljen syndrooma", mutta tällä kertaa onnistuin arpajaisissa nostamaan ryhmän toiseksi viimeisen jäljen ;-)  Laukauksensietotestiin mentiin molemmat AVO-ryhmät samaan aikaan ja se suoritettiin starttarilla.

Kerkesin hyvin opastaa ja purkaa 2. jäljen ennen omaa suoritusta. Raitan jäljen oppaaksi tuli meitä leirin taipparikurssilla opettanut Jussi. Raita haisteli alkumakauksen ja lähti siitä pääsääntöisesti maavainuiseen jälkityöhön. Pari hieman laajempaa kaarrosta ja muutama jumittuminen jäljen tuntumaan joillekin hajuille ja siitä seuranneet pari kehoitusta, sekä harmillinen toisen makauksen missaus hieman tiputtivat pistesaldoa. Varsinkin ekan kulman Raita meni aivan esimerkillisen tarkasti. Makaus merkattiin loistavasti ja siitä 90-asteen käännös seuraavalle osuudelle :-) Sorkasta Raita oli kiinnostunut, haisteli ja jäi sen luokse.

Oman metsäurakan jälkeen pääsikin sitten melkein heti saunaan ja nautiskelemaan Mikontalolle hämäläisen pitopöydän antimista. Sitten odottelimme tulostenlukua. Tulostaso oli tänäkin vuonna hieno, valtaosa tuloksista oli ykkösiä! Raita pokkasi AVO-luokasta 1-tuloksen pistein 43. Myös muille Tollerbay-koirille tuli varsin mukavia tuloksia! Mestaruuden vei upeasti 11-vuotias Nanna ohjaajansa Mikon kanssa, pistesaldo oli hieno 49! Opastamaltani jäljeltä tuli hieno 49 pojon suoritus, joten päivä oli kaikin puolin hieno. Kotimatkalle päästiin iltaseitsemän jälkeen ja kotona olin n. klo 00.00. Meille ensimmäinen tolleri-MEJÄ oli hieno kokemus, paljon kiitoksia järjestäjille!

CEA/CH-testin tulos = normal/clear :)

Raitalta otettiin tollerileirillä kesäkuun alussa verinäyte CEA/CH-geenitestiä varten. Isä Metkahan on testattu ja A-tyyppiä, ja äiti Reitä ei ole testattu. Tästä siis tiesimme etukäteen että Raita ei voi ainakaan olla C-tyyppiä.

Optigenilta saapui tänään mieluista sähköpostia; Raitan testitulos on normal/clear eli A-tyyppi, huippua! :)

Kuulumisia

Kuulumisia tuleekin nyt oikein urakalla. Hieman on blogin päivitys jäänyt keväällä. Alla aikajärjestyksessä kuulumisia.

6.6-8.6.2014 oli vuodossa pitkän tauon jälkeen Tollerileiri Himoksella. Ensimmäinen leiri meillä taisi olla v. 2000 Pertunmaalla ja seuraavat 2003 ja 2004 Ruovedellä. Me oltiin siis Himoksella leirillä ekaa kertaa ja täytyy sanoa että puitteet leirille olivat erinomaiset ja treenimaastot sijaitsivat sopivien ajomatkojen päässä. Me oltiin Raitan kanssa NOU-ryhmässä harjoittelemassa ja Raita suoritti tehtävät varmasti aivan oman tasonsa mukaan. Lokkeja se ei ollut koskaan vedestä noutanut, mutta odotusteni mukaisesti se haki ne ilman mitään ongelmia. Valitettavasti vesi sai sen viretilan liian korkealle ja siitä seurasi ääntelyä. En tiedä olisiko oman osansa tehnyt myös se, että lauantaipäivä oli nuorelle koiralle aika pitkä. Mutta panostamme tulevaisuudessa vastakin perustottelevaisuuteen ja malttiin enemmän :-) Motivoitu haku dameilla meni hyvin ja Raita sai kantaa varista hihnassa, koska se meinasi vähän omia sitä. Kaiken kaikkiaan mukava leiri. Paljon tuli nähtyä tuttuja, mm. Raitan Iita-siskoa nähtiin paljon ja Minnan kanssa tuli paljon vaihdettua ajatuksia koulutuksista.

1.6.2014 osallistuimme Raitan kanssa Tollerbay Storm-pentujen treffeille Minnan ja Villen luona Längelmäellä. Mukana oli Raitan lisäksi sisko Iita (Storm Blowing) omistajansa Jaanan kanssa, sekä kasvattajien Eva-Lisan ja Agnetan matkassa paikalle saapunut Ayla (Storm Warning). Mukava päivä kului riistaan tutustuessa, näyttelytreenejä pitäessä sekä herkullisia ruokia syödessä ja vapaasti seurustellessa. Oli tosi kiva tavata kaikkia!

 4.5.2014 saimme Längelmäeltä odotettuja vieraita, kun osallistuimme ensin Kouvolassa ryhmänäyttelyyn ja sen jälkeen Minna (http://blueduckstollers.blogspot.fi) tuli Raitan emän Rein ja Zeldan (Siipiveikon Viis Verijäljestä) kanssa Päiville Kotkaan, jossa ruokailimme näyttelypäivän jälkeen ja sitten kävimme vielä metsälenkillä. Raitan näyttely meni oikein hyvin, se sai lupaavan arvostelun ja sijoittui PEK2 heti Rillan jälkeen ja sai myös KP:n. Minnan esittäessä Rein käyttöluokassa, esitin minä Zeldan ja Zelda esiintyikin aika hienosti ja sai ensimmäisen Sertinsä ja oli VSP. Raitan Rei-mamma oli hienosti PN3. Tuomarina näyttelyssä oli Jaana Hartus.

20.4.2014 oli vuorossa Raitan toinen näyttelyesiintyminen pentuluokassa, Loviisan ryhmänäyttelyssä. Olin Raitan kanssa kaksistaan liikenteessä, näyttely pidettiin Loviisan jäähallilla. Tuomarina tollereilla Tanya Ahlman-Stockmari, jonka mielestä Raita oli vielä pentumainen niin rungoltaan kuin liikkeiltäänkin. No, mitäpä muuta voi juuri 7 kk täyttäneeltä pennulta odottaa? :) Tuloksena PEK 2, ei KP:ta. Luokan voitti ja ROP-pentu oli Raitan siskopuoli Rilla :-)

Ensimmäinen pentunäyttely

23.3.2014 oli se päivä kun Raita asteli ekaa kertaa näyttelyestradille Kouvolan kaikkien rotujen pentunäyttelyssä, 5-7 kk vanhojen narttupentujen luokassa. Raidalle tapahtuma oli isoin missä se on ikinä ollut ja pentu olikin sitä mieltä kun halliin saavuttiin, että hänen mielestään kaikki koirat ja ihmiset ovat aivan ihania ja hänen täytyy päästä moikkaamaan kaikkia ;) Erityisen tyytyväinen olin siihen, että Raita ei arastellut yhtään melua ja hälinää ja sen sosiaalisuus on huippuluokkaa ;)

Mukana olikin rutkasti Raitan sukulaisia. Pojat Eppu ja Pomo (velipuolet) kilpailivat niinikään myös vauvauroksissa hienolla menestyksellä. Raitan kanssa samassa luokassa oli sitten siskopuoli Rilla ja täyssisko Frisco (Tollerbay Storm Hunting).

Täytyy sanoa, etten ollut juurikaan panostanut näyttelyesiintymiseen häiriön alla, joten Raita esitteli liikkeitään varsin monipuolisesti laukasta raviin. Seisominen ja hampaiden näyttö meni hyvin, luulin kyllä jo hetken että Raita ratkeaa liitoksistaan kun tuomari tuli hänelle "juttelemaan" ja kopeloimaan :-D Tuomarina oli siis Paula Rekiranta ja järjestys seuraava: 1 KP Rilla, 2 Raita , 3 Frisco. Arvostelu oli ihan hyvä ja seuraavaksi käväisemme näyttelyssä Loviisassa huhtikuussa. Sitä ennen treenaillaan vielä vierellä ravaamista varmemmaksi. Mutta minkäs teet kun mielenkiinto harjoittelun suhteen suuntautuu tällä haavaa enemmän tokoon, mejään ja noutojuttuihin ja vapaa-aika on kuitenkin rajallista ;)

Tänään Raita pääsi mun työpäivän aikana ensin metsälenkille ja sieltä Velmua treffaamaan. Kuuleman mukaan kaverukset olivat aivan innoissaan kun tauon jälkeen pääsivät leikkimään yhdessä <3

Kesän osalta kalenteri alkaa täyttyä jo aika mukavasti koiramaisilla tapahtumilla. Kesäkuussa luvassa on pentutreffailua, tollerileiriä ja toukokuussa Raita saa vierakseen äitinsä Rein ja omistajansa Minnan. :-)

Kuulumisia

Tehosihan se, heti edellisen kirjoituksen jälkeen seuraavana päivänä viimeinen kulmuri oli kuin olikin lähtenyt, ei onneksi tarvinnut mennä eläinlääkäriin poistattamaan.

Raita täyttää kohta jo puoli vuotta! Kuun lopussa on eka pentunäyttely, johon olisin kyllä voinut treenailla vähän ahkeramminkin. Mutta kun aika on sujunut muiden, mun mielestä mielekkäämpien koiraharrasteiden parissa ;) Olen tässä edellisen päivityksen jälkeen tokoillut paljon Raidan kanssa, näyttänyt sille varista, treenaillut dameilla luovutuksia ja eilen tehtiin nyt sitten ekaa kertaa vähän pidempi jälki (n. 200 metriä) ja ikääkin sillä oli jo muutaman tunnin verran. Mietiskelin pitkään että uskaltaisinko jo tehdä jäljelle kulmamakausta, sillä Raita on tehnyt edellisillä jäljillä todella tarkkaa työtä. No, uskalsin (parempi mielestäni ennemmin että on fiksulle koiralle hieman haastetta, kuin että junnaa samanlaisilla pitkään) ja Raita meni maavainulla makaukselle, haisteli sen tarkkaan, sitten hieman yli, kääntyi ympäri ja annoin sitten kehoituksen etsiä jäljen. Pyörähti lopulta noin metrin rengastuksen makauksen ympärillä ja selvitti kulman :-). 2. osuuden se meni oikein mallikkaasti ja jälkitarkasti ja sorkkaa jäi haistelemaan. Vauhti oli todella sopivaa, rauhallista. Tosin, pidin jälkinarun kireällä koko ajan ja annoin Raidan työskennellä koko kuuden metrin narussa vasta 2. osuudella kun meno näytti niin varmalta.

Raita 5 kk

Raita täytti viime viikolla jo 5 kuukautta, aika menee ihan älyttömän nopeasti! Paino oli  5 kk 1 pv iässä 10,8 kg. Kulmurit ovat yhtä yläkulmuria lukuun ottamatta vaihtuneet. Jos hammas ei ala ihan päivän parin sisällä lähtemään, niin varaan poistoajan. Yksi aika olikin jo varattuna viime torstaille, mutta sitä ennen hampaita lähtikin sitten ihan urakalla, joten peruin sen sitten kuitenkin.

Olemme käyneet Raidan kanssa ahkerasti ohjatuissa tokotreeneissä ja Raita on osoittanut jo hienosti edistymisen merkkejä. Se pysyy jo kivasti paikallaan, osaa hyvin istu-maahan-asennonvaihdot liikkumatta eteenpäin. Pari kertaa treeneissä ollaan tehty myös "ruutua", eli lähetetty koiraa targetille. Raita hokasi homman idean tosi näppärästi ja osaa nyt mennä myös hyppytelineen "yli" (hyppytelineessä ei tietenkään yhtään korkeutta vielä) targetille. Perusasennon opetuksessa otin naksun käyttöön ja Raita hakeutuu nyt mielellään perusasentoon. Naksutin sopii kyllä erinomaisesti tällaiselle todella hitaalle ohjaajalle. Ilman naksua tulee niin monesti palkattua koira ihan väärästä asiasta... Edistystä on siis tapahtunut, mutta ollaan me kyllä ahkerasti kotona harjoiteltukin :-)

Raita on ilmoitettu Kouvolan pentunäyttelyyn 23.3.2014. Lisäksi ilmoitin sen Kaakon Noutajakoirayhdistyksen taipparikurssille, joka alkaa luennolla 8.4.2014. Toivottavasti mahdutaan mukaan :) Olemme harjoitelleet damin kanssa luovutuksia sisätiloissa ja ne sujuvat ihan mukavasti :)

Raidasta eskarilainen

Raita aloitti koulun, tai oikeastaan eskarin viime viikoilla. Aloitimme KKS:n tokoeskarissa, jonka treenit pidetään maanantai-iltaisin hallilla. Viime kerralla kävin hätäisesti ennen treenejä ostamassa Raidalle takin, sillä pakkanen paukkui siellä kymmenen asteen tienoilla ja treeneissä varmasti tulisi vähän seisoskelutaukoja. Tottakaista käytiin Raidan kanssa ostamassa takki, johon jätettiin vähän kasvunvaraa niin että se varmasti käy tämän talven tarpeisiin.

Itse treenit meni mielestäni paremmin kuin hyvin. Olihan tämä Raidalle ensimmäinen tilanne niin, että paikalla oli useampia koiria, mutta niitä ei käyty tervehtimässä, eikä saanut leikkiä. Ihan pienestä pennusta asti aloitetut kontaktiharjoittelut kantoivat hedelmää ja Raitaa ei juurikaan muut koirat kiinnostaneet, vaan se piti hienosti minuun kontaktia. Otimmekin kontaktiharjoittelua, istumista, maahanmenoa, perusasentoa ja muutaman askeleen mittaisia seuraamispätkiä. Tykkäsin kovasti kouluttajan tarkasta ja innostavasta ohjaustyylistä ja saimme jokainen yksilöllistä palautetta tekemisestämme. Ainoastaan minä sain kesken treenin vähän palautetta, että minun pitäisi enemmän kaivaa sitä "tokominää" esiin ja koiran onnistuessa suorastaan ylitsevuotavasti kehua sitä ;)

Kotona ollaan sitten jatkettu Catin ohjeiden mukaisesti harjoittelemalla palautuksia lelujen, mm. pallon kanssa. Raita onkin jo oppinut, että kun tuo lelun, seuraa siitä automaattisesti uusi heitto. Makupalojen käyttö ei tunnu Raidalle sopivalta palautusten harjoittelussa, sillä muuten namit ovat kiinnostavampia ja noudettava esine saattaa tipahtaa suusta jo pari metriä ennen ohjaajaa. Toistaiseksi siis ollaan menty hyvinkin leikin varjolla ja tämä tuntuu tepsineen hyvin.

Eilen käytiin sitten taas mäyrispoika Velmun kanssa ulkoilemassa laavulla. Hassua, miten kaksi niin erityylistä koiraa löytää yhteisen sävelen niin pian, aika vallatonta meno taas välillä oli ;)

Kuva: Petri Hiironen

Iskää moikkaamassa

Lauantai 11.1 oli odotettu päivä kun Raita matkusti Espooseen tapaamaan Metka-isää, Frisco-siskoa (Tollerbay Storm Hunting), sekä siskopuolta Kazia (Grezagord's Balleriina Pirkko) ja velipuolta Niiloa (Grezagord's Breaker Junior).

Ensin kävimme lenkillä metsässä pentujen kanssa. Kyllä vauhtia riittikin eikä vähiten Raidalla :-D Se oli kyllä niin onnensa kukkuloilla kun oli niin paljon ihania leikkikavereita.

Lenkin jälkeen pennut saivat harjoitella pupun kantamista ja selviytyivät siitä todella hienosti. Treenin jälkeen Cati ystävällisesti tarjosi meille pentujen omistajille lounasta, jonka jälkeen pennut pääsivät tekemään tuttavuutta komean Metka-isän kanssa. Raita hyvin ennakkoluulottomasti kävi haastamaan Metkaa leikkiin :)

Lopuksi pennut saivat vielä riehua pihalla keskenään ja Metkan ja Soman kanssa ja kyllä oli meillä illalla rauhallista pentua ;)

Suuret kiitokset Catille pentutreffien järjestämisestä ja tarjoiluista! Huomenna Raidalla alkaakin sitten TOKO-eskari...

Alla muutamia kuvia, kaikki on Petri Hiirosen ottamia. Kuvien kopiointi on ehdottomasti kiellettyä.

Toiset rokotukset ja vaihtuvat maitohampaat

Raita on nyt saanut toisetkin rokotuksensa ja maanantaina huomasin että siltä on pudonnut ensimmäiset maitohampaat. Nyt hampaita on tipahdellut jo useampia, edestä alhaalta ja ylhäältä. Kulmurit tuntuvat olevan vielä tiukasti paikoillaan. Nyt saatiin sitten vähän selitystä Raidan kovalle puruvimmalle. Ikenet taitavat suorastaan syyhytä ;) Olemme tarjoilleet Raidalle mahdollisimman paljon sallittuja puruleluja, luita jne. mutta se tuntuu välillä kokeilevan purukalustoaan vähän minne sattuu.. :-D No, tämä on onneksi vain väliaikaista ja kohta tilanne helpottaa kun kaikki hampaat ovat vaihtuneet :)

Oheisen kuvan otti Petri Hiironen.